Työssaoppiminen yrittäjänä TOY

Tänään Tanjalla oli ohjelmassa Jutta Vallikiven TOY -esittely. TOY on lyhenne sanoista työssäoppiminen yrittäjänä. Se on Suomessa kehitetty metodi ja sen idea on tarjota opiskelijoille mahdollisuus kehittää omaa ammatillista osaamista ja yrittäjyyttä opiskeluun kuuluvan työssäoppimisen aikana. TOY yhdistää ammatillisen ja yrittäjyyden oppimisen työssäoppimisen aikana (lisätietoa). Hyriakin perustaa parhaillaan osuuskuntaa TOY -metodologian innoittamana.

Tartu Art Schoolin TOY -taival alkoi reilu pari vuotta sitten, Jutan osallistuessa Euroopan unionin Leonardo da Vinci -ohjelman järjestämään kontaktiseminaariin Suomessa. TOY -metodologia oli esittelyssä seminaarissa ja virolaiset kiinnostuivat siitä kovasti. Kumppanit Virosta, Latviasta ja Espanjasta hakivat hankerahoitusta koulutukseen osallistumiselle ja sen omaksumiselle partnerioppilaitoksissa. Koulutus alkoi Jyväskylässä, jossa kannustettiin heti menetelmän pilotoimiseen oppilaitoksessa. Tästä on nyt kaksi vuotta ja menetelmää on sovellut eri tavoin eri ryhmille, kokeillen ja oppien. Osalle ryhmistä TOY -menetelmä otettiin käyttön vasta toisena vuonna, osan kanssa heti opintojen alussa (aikuiset). 

TOY:ssa on kaksi näkökulmaa; yrittäjyyden opettaminen sekä ryhmässä oppiminen, projekteissa työskentely ja vastuu. Jutan mukaan menetelmän tukee opiskelijoiden keskittymiskykyä ja motivaatiota läpi opintojen. Heillä on tästä useita hyviä kokemuksia, myös työttömien koulutusryhmissä. Menetelmä sopii hyvin eri tasoisille osallistujille, he asettavat oppimistavoitteensa ja työskentelevät ryhmänä ne saavuttaakseen. Jos jollain osallistujalla on oppimisvaikeuksia, ryhmän täytyy pystyä yhdessä se huomiomaan ja toimia sen mukaisesti.

Opettajia kannustetaan lisäämään valmentamista opetuksessaan. Kaikissa aineissa se ei ole helppoa, mutta sitä pitää miettiä edes pieninä osuuksina. Kahdessa vuodessa kaikki opiskelijat ovat osallistuneet ainakin yhteen TOY -sessioon. Opettajista tällä hetkellä 8-9 henkilöä on käynyt koulutuksen ja kaikki käyttävät menetelmää opetuksessaan. Nyt myös nuoremmat kolleegat osallistuvat treeneihin (coaching), jotta he omaksuisivat menetelmän ja pystyisivät toimimaan junior coacheina. Kaikki coachit tapaavat aina kerran viikossa jakaakseen tietoa toisilleen ja kehitelläkseen uusia ideoita. TAS:issa on myös osuuskunta, mutta sen käytössä on vielä pieniä hikkoja, lähinnä liittyen 10% osuuskuntakomissioon, joka tulevaisuudessa tulee asiakkaan maksettavaksi. 

Muutama opiskelija on oman yrityksen perustanut. Pari heistä jäi työskentelmään valmistumisen jälkeen koulun tiloihin, koska tarvitsivat paljon tukea koululta ja läheiseltä Centre of Creative Industries. Muutamille yritys on sivutoimi heidän jatkaessaan opintojaan.

Opettajien kokemuksien mukaan, kukaan ei voi evätä asian hyviä puolia, mutta Team Master Training -koulutus oli erilaisempaa kuin mitä he olivat odottaneet. TOY -koulutus tapahtui alusta asti metodia käyttäen, eli osallistujia ei opetettu lainkaan, vaan heidän odotettiin löytävän tietoa, jakavan tietonsa ryhmälle ja ottavan vastuuta omasta ja ryhmän oppimisesta. Koulutuksen alussa tehtiin oppimissopimus, jossa asetettiin osallistujalle omat oppimistavoitteet (voi olla eri tasoisia eri henkilöillä). Uusi mentelmä oli haastellinen alussa omaksua ja se aiheuttikin turbulessia hankepartnereissa, osin mahdollisesti osallistujien erilaisen kulttuuritaustan vuoksi (opettajilla Jyväskylässä ei ollut ehkä tarpeeksi tuntemusta Itä-Euroopan maista). Jutan mukaan koulutuksen käyminen vaati korkean motivaation, onneksi taidekoulun johtaja Kadi Kreis oli mukana koulutuksessa. Kadi näki menetelmässä tulevaisuuden ja tuki tiimiään koulutuksen aikana.